Pikkuhiljaa takas reenien pariin

Eilen otettiin eka  pieni tokoreeni yskän jälkeen,  reeni tehtiin ennen mettälenkkiä ulkosalla js kauheesti sielä ei voi tehdä kun Tripin moottori on niin iso että helposti liukastelee lumella. Mutta tehdään mitä voidaan eli otettiin seuraamista ja jääviä.

Hitsi mä tykkään mitä ton koiran kanssa on saanu aikaseks Sarin ohjeilla eli puututtiin sen edistämiseen kun on merkkejä näkyvissä ja uudistettiin kontaktikäsky perusasennossa. Sitä hinkattiin hallissa huolella ennen sairastumista. Eilen tein seuraamista pitkään aikaan vapaana.  Hitsi miten hienosti se piti paikkansa ja millä kontaktilla -vau! Ei oo työ menny hukkaan. 
Jäävistä tein seisomista ja sehän on suoristunu kovasti tauon aikana, jos vaikka pysyis? Nyt se ei ennakoinu seuraamiseen tuloo, siinäkin iso edistys.  Istuminen oli tosi nopee kuten aina palkkasin sen suoraan istumisesta.
Vaikka reeni oli lyhyt me molemmat tykättiin kovasti ja koiralle jäi palo tehdä lisää, joten hyvässä kohtaa lopetus. 

Tänään otettiin ulkona toinen pätkä ja ensin laitoin merkin paikalleen ja sitten otettiin seuraamista merkkiä päin.  Alussa pientä piippaamista jonka merkki saa aikaseks kun se on niin kiva,  joten tähän huomautusta. Hyvin pysy kontakti  ja paikka. Sitten päästin sen merkille ja nopee suora eteneminen ja rauhallinen oleminen merkillä,  siitä suoraan palkalle. Tästä taas seuruuseen ja kierrettiin ympäri merkkiä ja tehtiin pieniä suoria,  hyvin pitää kontakti myös merkin ympärillä.  Jälleen toisen kerran merkille ja hieno meno ja vielä rauhallisempi olo merkillä kun ekalla kertaa ja jälleen suora palkka. 

Sitten pari luoksetuloo jossa ekalla stoppi merkille. Varsin nopee eteneminen ja hieno stoppi merkille vaikka pohja olis voinu olla liukas, sillä oltiinhan lumella. Toinen luoksetulo suoraan eteen ja pientä ennakointia merkillä, mutta eteni kokoajan pienellä hidastuksella merkin lähellä,  kuitenkin tyytyväinen tähän ja koko reeniin!

Vietiin Terolle kuplajuomaa meidän nousuta kolmosiin ja Harri saa omansa meidän seuraavissa reeneissä :)

Talvisia kuvia

Elämä ilman yskää on ihanaa

Tänään on onneks jo toinen päivä ilman yskää, Trip on siis parantunu kennelyskästä. Oon antanu koiran olla mahdollisimman paljon vapaana jotta voi liikkua oman kuntonsa mukaan. Kun yskä oli pahimmillaan koira oli varsin rauhallinen sillä yskiminen oli tosi rajua, onneks lääkkeet autto nopeesti. 

Vaikka päivällä oli 18 astetta pakkasta lähdettiin lenkille mettään ja en laittanu takkia vaan ainoostaan rasvaa tassuihin. Kyllä koira nautti menosta kun keuhkoissa kulkee ilma. Se mennä viiletti pitkin mettää kauheeta vauhtia ja loppulenkistä löysi mielestään kivan puukapulan. Mä en puukapuloita heittele mutta sallin tän kerran Tripin heitellä sitä. Sillä oli niin hauskaa heitellä kapulaa ja rallittaan pitkin mettää. Ihanaa että koira on taas kunnossa ja pian ollaan taas reenaamassa ja kisaamassa. 

Elämän yllätyksiä

Maanantai-iltana huomasin että Tripin nenässä on limaa, kuulu kun hengitteli. Ja niinhän siinä kävi että kennelyskän se siitä pukkas. Viimeks tässä taloudessa on ollu kennelyskä noin seittemän vuotta sitten mudi Vilillä. No nyt toi tylsä tauti iski jälleen.  Lauantaina oiti olla agikisat mutta ne jää väliin, samoin seuraavan viikon tokokoe. Soitin keskiviikkona omslle  luottolääkärille joka lupas kirjottaa mulle todistuksen kisoja varten. Tiistaina mun työpäivän aikana Tripin olo oli pahentunu huomattavasti aamusta,  joten Trip sai myös antibioottkuurin. Virpin ja Annen ohjeiden mukaan ostin myös bisolvonin yskäntabletteja, tällä yhdistelmällä koiran olo parani huohuomattavasti ja saatiin nukuttua vähemmällä yskimisellä. To-pe välisenä yönä en heränny kertakaan koiran yskimiseen. Yskiminen on onneks enää satunnaista sisällä ja jonkin verran yskii kun mennään ulos.  Oon lyhentäny radikaalisti meidän lenkkejä, säästellään keuhkoja ja sydäntä. Ja kuten Virpi sano tota  kultakimpaletta ei pidä rikkoo =)

Oon siis joutunu peruun parin seuran kisoja ja ihana huomata miten joustavia tamsk ja janakkala on, molemmissa onnistuu siirto seuraaviin kisoihin niin ei tarvi lähetellä rahoja edestakas. Janakkalan helmikuun kisojen aikaan saatetaan olla tokokoeessa toisaalla niin siirto  jopa huhtikuun kisoihin onnistuu! Hienoo huomata että tämmöstä joustoo löytyy.

Kolmosten korkkaus

Lauantaina oli Tamskin kisat Lempäälässä ja meillä tuomarina oli kokopäivän Esa Muotka. 

Päivä alotettiin hyppärillä ja mua jännitti kovasti startata kolmosissa mun pienellä bc:llä :)

Hyppäri oli loistava, pari rimaa tuli alas kun olin edessä näissä kohdissa. Aika oli hyvä -7,10 kun voittajalla oli -8 ja risat. 

Seuraavana oli kaks agirataa. 

Ekalla radalla keskityin kovasti kakkosesteen ohjaukseen ja kolmosen jälkeen unohdin mihin piti mennä joten koira hyppäs nelosen väärinpäin... En voinu kun nauraa ittelleni. Esteeltä kahdeksan loppuun tehtiin kivaa rataa. 

Vikalla radalla meillä oli Tripin kans vähän erimielisyyttä yhdessä käännöksessä ja langettiin sen jälkeen putki-puomi erottelu ansaan. Eli puomin sijaan koira meni putkeen. Loppurata oli taas tosi siistiä ja uskalsin jopa jarruttaa pituudelle ja se onnistu täydellisesti!

Vaikka tulokset ei paperilla näytä kummosilta niin oon tosi tyytyväinen meidän avaukseen kolmosissa. Ja kiva huomata että teknisen osaamisen osalta ollaan ihan hyvällä tasolla. 

Ens lauantaina uusiks Janakkalassa ja sitten tulee tauko mun leikkauksen takia. 

Voitolla nousu kolmosiin

Loppiaisena eli maanantaina Anne tuli hakeen meitä aamulla seittemän aikaan ja suunnattiin kohti Seinäjokee. 

Ensin edessä oli Pärrällä ykkösissä kolme rataa ja hienon tuplan Anne ja Pärrä tekikin!

Sitten iltapäivällä päästiin tositoimiin, mulla ja Tripillä oli kaks agirataa ja Annella ja Niitillä kaikki kolme rataa. 

Ekalla radalla saatiin 10vp, yks rima ja kielto keinulle mun ohjauksen takia. Aika oli todella nopee mutta sehän nyt ei meillä ongelma olekaan. Muistaakseni meillä oli maksien kovin aika. 

Tokalle radalle sitten latasin itteeni vähän agressioo jotta saatais se viimen nolla. Puomille asti kaikki oli hienosti mutta sitten meinas livetä väärin putkeen kun en uskaltanutkaan tehdä vastakäännöstä kuten suunnittelin :) mutta kuuliainen koira totteli ja nollalla maaliin!!! Me vielä voitettiin koko luokka olikohan aika -18,21 ja etenemä 4,83m/s. Saatiin siis Serti ja siirto kolmosiin!!

Illalla vielä ilmottauduttiin ens viikonlopuks kolmen radan verran kolmosiin...

Vuosi 2013

Viime vuosi sisälsi mielettömiä onnistumisen elämyksiä ja loppuvuodesta valtavan suuren menetyksen josta jäi sydämeen iso suru. 

Ite jouduin käsileikkaukseen maaliskuun puolessa välissä ja koirille tuli kisataukoo, reenasin kyllä puolikkaan kipsin kanssa mutta en kisannu kun tokokokeessa. Tammikuussa on valitettavasti uusi leikkaus edessä. 

Ensin katsaus vuoteen Tripin kanssa. 

Tokon puolella:

Alotettiin voittajaluokan ykköstuloksen tavottelu ja tässä luokassa ykköstä ei tuu enää kovin helpolla. Pari koetta käytiin ennen SM-kisoja jossa kisattiin Tassujen joukkueessa joka koostu Woollandian kasvateista, kisat oli Pieksamäellä. Näistä kahdesta kokeesta ekalla ei saatu ykköstä mutta toisessa saatiin joten paineet oli pois SM-kisoissa. Sielä ei sitten tullu kuin kokemusta, mutta reissu teki hyvää nuorelle koiralle. 

Evl korkattiin ekan kerran elokuussa ja käytiin kolme koetta ennen ensimmäistä ykköstä. Lähellä käytiin piirinmestaruuksissa mutta se ei riitä. Eka ykkönen tuli lokakuussa ja välissä oli lokakuulla toinen koe josta vahva kakkostulos. Joulukuussa tulikin hieno ykkönen pistein 298! Tva jäi odottaan seuraavalle vuodelle. 

Agissa kisaaminen alotettiin kesäkuussa kun ikä tuli täyteen. Ekat nollat tuli heinäkuussa ja heti tulikin tupla! Syyskuussa saatiin viimenen nolla ja siirto kakkosiin.

Kakkosissa eka nolla tuli marraskuussa ja viimeinen nolla jäi odottaan vuoden 2014 puolelle. 

Ittelle on ollu opettelun aikaa kisata Tripin kanssa sillä on niin erilainen kun mudit kun vauhtia on niin paljon enemmän. Tästä on hyvä jatkaa. 

Kesällä suoritettiin myös BH-koe ja saatiin ihan privaatti koe sakemanniliiton Ipo-kokeen yhteydessä kun kukaan muu ei ilmottautunu kokeeseen. 

Todella tyytyväinen tähän vuoteen ja tästä on hyvä jatkaa ens vuonna.

Leon kanssa jätettiin tottis pois kun ei se ruutu suju niin ei suju...

Agissa onneks suju sillä saatiin ennen SM-kisoja 9 nollaa joiden seassa oli tripla!! Kaikkiaan SM-kisoihin saatiin kasaan 21 nollaa joista kolme tuplaa ja tripla. 

SM-kisat oli Kirkkonummella ja joukkuekisassa ei menestystä tullu saatiinko 10vp jos oikein muistan. 

Yksiökisat olikin sunnuntaina ihan eri juttu. Karsinta käytiin hyppärillä kuten normaalia ja en olis ikinä uskonu että me rykästiin nolla ja alle ihanneajan! Sitten jäätiin odottaan finaaleja jotka alko vasta viiden aikaan kun me karsittiin yhdentoista jälkeen. 

Finaalirata oli puhdas kolmanneks viimeselle esteelle asti puhdas mutta sitten hypyn ohitus ja kun en korjannu niin tulos oli hyl. Kokemus oli kyllä hieno!

Vuodelle 2014 saatiin kasaan 7 nollaa joissa kaks tuplaa. 

Mutta valitettavasti Leon kisaaminen loppu syyskuun puolessa välissä sairastumisen takia. Leo alko oireileen oudosti kesäkuun aikaan ja sillon ei vielä eläinlääkäritkään tienneet mihin tilanne johtaa. 

Koiraa tutkittiin niin perinteisen eläinlääkärin voimin kuin Olofin käsissä eli laserilla ja homeopaattisilla aineilla. Käytiin jopa pään magneettikuvissa jossa toiset mudistit auttoi kustannuksissa vaikka heidän luuloistaan poiketen keräys ei tuottanu koko eläinlääkärilaskun vertaa mutta toki ite olin valmis maksaan oman koirani tutkimuksista. 

Keskustelin Leon tilanteesta myös käytösterapeutti Tuulia Appelbyn kanssa ja se keskustelu oli silmiä avaava. 

Marraskuun 25. päivä oli todella kaunis talvipäivä ja se oli valitettavasti Leon viimeinen talvipäivä. Aamulla keskustelin Leon tilanteesta meidän oman eläinlääkärin kanssa ja hänen sanoin kun koiran on pahaolla ja siihen ei auta homeopaattiset aineet, kipulääkkeet eikä epilepsialääkkeet niin mitään ei valitettavasti oo tehtävissä ja pitää tehdä koiran kannalta oikea ratkasu vaikka se sattuu. 

Illalla Leo nukkui armollisesti viimeisen kerran ja pahaolo helpotti. Jään ikuisesti kaipaan tätä hassua karvakorvaa.