Paimennusreeniä ja Nose Workkiä

Eilen aamusella pakkauduttiin autoon ja suunta kohti Someroa. Kaislan piti Woollen kanssa tulla samaan kyytiin mutta alkava kevät on sekottanu neidin pään ja hän oli jossain ihan muualla kuin piti, joten matkasimme sitten Tripin kanssa kaksin.

Reenit pidettiin hallissa, sillä pellolla on niin paljon lunta, että lampaat ja koirat ei sielä pitkään jaksa juosta. Päästiin tekeen meille ihan tarpeellista perusreeniä eli sisäflänkkiä ja poispäin ajoo. En ookkaan ennen tehny sisäflänkki reeniä joten tuli mulle ja toki koiralle tarpeeseen. Ekalla kierroksella Marika autto mua siinä, että kumpaa suuntaa kannattaa ottaa ja tehtiin niin että kun koira oli ohittanu mut noin metrillä se laitettiin maihin ja siitä poispäin ajoon. Aluks mun tarvi auttaa koiraa ja kulkee sen takana, jotta lähti kunnolla ajolle, mutta tässä meillä onkin ollut sellanen pieni klikki mitä on pitäny korjata ja tänään sitä päästiin tekeen. Marika vaan kiristi kriteeriä kunnolla mikä sille kelpaa ja jos ajo ei ollu täysin suoraa niin homma seis ja koira maahan. No toki on hyvä että meille rimaa nostetaankin, kun mäkin pikkuhiljaa alan jotain paimennuksesta ymmärtään. Marika heitti vielä hiukan lisää painetta kehään kun sano että meidän pitäis tavotella kesäkuun paimennuskisoja mitkä pidetään niillä... apuva...mutta ei mikään mahdoton tavote.

Toisella kierroksella jatkettiin samaa hommaa, mutta nyt Marika ei enää auttanu mua vaan mun piti ite lukee lampaita ja tehdä reeni silleen. Tätä tarviin kyllä kans ja eihän sitä muuten opi lampaita lukeen ellei sitä reenaa. Hyvää reeniä saatiin aikaseks vaikka lampaat oli aika tarroja, sillä niillä yks koirakko otti paljon peruskuljetusta niin lampaista tuli varsin ihmisriippuvaisia. Oli hauskaa kun laitoit koiran maahan ja koitit päästä kaarelle omalle paikalle niin lampaat tuli perässä.... sitten oli pakko ottaa koiraa siihen väliin ja vähän pöläyttää välillä lampaita että pääsi karkuun lampailta että sai koiran flänkille.
Kivaa oli meillä molemmilla ja kiitos taas Marikalle reeneistä!

Tänään olin ilmottautunu Koirakoutsille kuunteleen luentoo uudesta lajista joka on rantautunu vuoden alusta suomeen eli Nose Workista. Tää on yllättäen jenkkien kehittämä juttu ja sitä on kehitetty rescuekoirille, että niille saadaan aktivointia aikaseks, samaa koulutusta käytetään kyllä myös esim huumekoirille. Oli varsin mielenkiintosta ja epäillään että syksyllä olis jo ekat kisat tässä lajissa suomessa, jos ne on jossain lähellä niin niitä pitää mennä kattoon jos vaan mahdollista.

Tässä lajissa on kolme hajua mitä koira opetetaan etsimään ja ne oli eucalyptys, laventeli ja laakerinlehti sekä kisoissa voidaan käyttää näiden kombinaatioita. Kisat ei oo mikään helppo nakki sillä sielä on samana päivänä useita neljä eri etsintää eli laatikkoetsintä, sisäetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä, joten varsin rankka päivä koiralle. Koiran ilmasutavalla ei ole merkitystä vaan ohjaajan pitää oppia tuntemaan koiransa ja lukemaan siitä että milloin se merkkaa oikean hajun. Kaikki alkaa toki hajuerottelulla ja siinä eteneminen riippuu koirasta. Alokasluokan hajuna on tuo eucalyptys, sitä oli myynnissä tuola tilaisuudessa mutta jäin vielä empimään että ostanko pullon vai en. Mutta sitä onneks saa tosta läheltä kun ottaa Satuun yhteyttä ja luulen että sen pullon käyn hakeen ja alan opettaan tätä hajuerottelua Tripille oli se sen verran mielenkiintosta hommaa. Sitten tarvii vaan käydä ostamassa juomalasit tätä varten, sillä mitä laseja tässä käyttää niin niitä ei sitten käytetä muuten ja koiran nenän olis hyvä mahtua sinne lasiin sisälle.

Mahtava kisaviikonloppu

Keskiviikkona ja torstaina agireeneissä molemmat kouluttajat joutu patistaan mua juokseen rohkeesti, välillä pelkään liikaa, että en ehdi koiran alta pois ja sillon on polvet vaarassa. Se on hyvä että mulla on kouluttajia jotka oikeesti valaa uskoo siihen, että mä kerkeen kunhan mä vaan liikun enkä mieti. Jarin reeneissä oli yks suoran putken eteen tehtävä persjättö mihin en meinannu uskaltaa mennä, mutta Jari lupas että huutaa jos en ehdi ja ehdin siihen niin hyvin että sain jopa hetken odottaa koiraa. Harrin reeneissä oli okserin jälkeen takaakiertoon vienti mihin ensin juoksin kun juoppo eli eihän voikkaan minnekkään ehtiä jos juoksee sinne sun tänne eikä suoraan kohti siivekettä. Sitten kun otti linjan kuntoon niin johan alko meikäläinen ehtiä =)

Lauantaina oli Tamskin kisat Lempäälässä ja agiradoilla tuomarina oli Marja Lahikainen ja hyppärillä meidän Jari Helin.

Marjan radat oli tosi virtavia ja kivoja, niissä sai juosta ja sitten oli kuitenkin välillä sellasia tarkempia kääntämisen paikkoja. Harmi että nää radat ei oo videolla.
Ekalla radalla tehtiin tosi hienoo rataa aina A:lle asti ja sen jälkeen oli vino hyppy mistä paluu tulosuuntaan ja jäin siihen jotenkin liikaa jarrutteleen koiraa enkä liikkunu niin koira meni hypyn väärälle puolen ja hyllyhän se sitten.

Toisella radalla meillä oli vauhtia tosi mallikkaasti mutta jostain syystä koira kävi niin kuumana että ei kattellu mitä touhus ja otti kolme rimaa alas. Ekan riman otan omaan piikkiin sillä kun lähtö oli hyppy-pituus-kääntö noin 90 astetta vasemmalle hypylle niin menin liian pitkälle pituudelle ja varmaan peitin koiralta sitä hyppyä, sen huuto oli sen kuulosta että ei oikeen tienny mitä on edessä. Toin sen halliin tosi ajoissa sillä ekalla radalla melkein myöhästyin radalta kun homma eteni tosi nopeesti. Sitten vielä ihan radan lopussa yhdessä vastakäännössä sain hylyn aikaseks niin tulos oli komee 20vp, en muista millon oltais tommosia lukemia kerätty.

Hyppäristä sain kuulla ihmisten mielipiteitä että oli kuulemma varsin "mielenkiintonen" loppu, mutta en menny sitä kattoon ennenkö oli sen aika. Ja olihan siinä radassa tekemistä kuten Jarin radoissa yleensä ja oli sellasta spurttisuoraa että tiesi taas pistelleensä meneen kun siitä pääsi maaliin. Mulla oli sellanen asenne että kyllähän me nyt oikeesti osataan ja se sitten näky radalla sillä en päästäny itteeni enkä koiraa helpolla ja vaikka lopussa meinas homma karata kun suorasta putkesta piti kääntyä 90 astetta oikeelle kepeille ja en uskaltanu juosta putken pään ohi ennenkö koira on sieltä pois niin meni pitkäks ja se meinas mennä ottaan hypyn keppien sijaan, mutta sain pelastettua ja nollalal tultiin maaliin! Ja oli sitten kuitenkin niin hyvä nolla että oltiin kolmansia, ilman tota pitkää kaarretta hyppyserti olis ollu meidän ja toinen sija, mutta mitäs näitä jossitteluja tekeen, se serti kyllä vielä meille tulee.

Trip ihastu palkintona saamaan leluunsa niin että se on verkkopallojen kanssa yks lemppari.

Tänään olikin vuorossa oman seuran rallykisat ja meillä toinen avoluokan kisa. Oltiin numerolla 8 ja rata vaikutti tosi kivalta. Meillä menikin sitten varsin hyvin sillä saatiin 100 pistettä eli täydet ja voitettiin koko luokka! Tuomari vielä kommentoi meistä että "Taitavaa sujuvaa yhteistyötä". Se on kiva kun näissä kokeissa on sielä lopussa aina tuomarin kommentti.

Me oltiin vielä voittajassa nollakoirana kun edellisessä rallykokeessa Sari meitä tähän pyysi kun osataan melkein kaikki voittajan liikkeet. Edellisessä kokeessa kattelin voittajan ja huomasin sielä jotain mitä ei olla reenattu mutta tässä parin viikon aikana saatiin sekin reenattua kuntoon. Tänään vaan huomas sen että oikeella en oo seuruuttanu kylttien kanssa, jota pitää ehdottomasti alkaa reenaan.

Aluks oltiin käytösruudussa ja siinähän koira on kytkettynä, liikkeenä oli istuminen 2min vasemmalla puolen, tästä ei ollu huomautettavaa.

Suoritettiin liikkeet viimesenä kuten nollakoirakko tekee ja ekana liikkeenä oli heti vauhdista peruutus kolme askelta ja se meni hyvin! Muutenkin selvittiin radasta tosi hyvin, yks kontakti virhe tuli eli -3p ja sitten aikasemmin mainitsemani kylttikokemattomuus oikeella puolen johti siihen että hyppäs yhden kyltin yli mistä -10p mutta oltais siis saatu 87 pistettä eli todella hyvä tulos! Tästä on kohta hyvä jatkaa voittajaan Tripin kanssa!

Kokeen lopulla tapahtu sitten asia mitä ei sais tapahtua eli suoritusvuorossa oleva labukka hyökkäs käytösruudussa olevan bc:n päälle! Ja bc:n omistaja ei saanu koiraa pidettyä irti omastaan ja omistaja ei voinu koiralleen mitään. Onneks meillä oli omaa porukkaa jotka sai koirat erotettua, siinä meinaan ne otti jo pystypainia. No labukka toki hylättiin ja me mentiin paikkaan bc:tä käytösruutuun että se sai mennä palautteleen koiraa kehästä pois. Sitten me mentiin uudestaan seuraavalle koirakolle käytösruutuun ja tuomari kysy että jaksaako mun koira vielä toisen radan että saadaan uusittua bc:n käytösruutu ja onneks mulla on koira joka kestää toistoja eikä hyydy. Tehtiin ensin siis käytösruutu uudelleen ja siitä sitten radalle ja heti ekan radan perään toinen rata ja onneks se bc ainakin nyt oli sielä käytösruudussa ihan levollisena, toivottavasti sille ei jääny mitään traumoja.
Lopuks se labukka sai tulla tekeen yksin radan ja kun se nainen sai sen koiransa autosta pyysin sitä siirtymään kauemmaks ja kerroin minne olen menossa. No kuten arvata saattaa eihän se siirtyny tarpeeks ja kun ei se saa sitä pideltyä se tuli meidän päälle! Onneks oon nopee ja sain siitä kiinni ja karjuin sille kuin hullu niin ei saanu mun koirasta kiinni vaan väisti mun otetta ja ääntä ja näin se saatiin pois.
Ihme kyllä tuomari ei olis tehny siitä aggressiiivisen koiran lomaketta Kennelliittoon mutta se tyttö onneks sai vaatia sen ja siihen kirjattiin myös meidän päälle tuleminen ja minä olin toinen todistaja tapahtumassa.
Onneks uusiin tokokokeisiin tulee sääntö että tämmösestä tulee heti 3kk kilpailukieltoo ja toisesta 6kk, loppuu niiden kisaaminen jotka tulee kokeileen kokeeseen josko oma rekku pysyis ruodussa!

Tauon jälkeen agikisoissa

Tänään oli vuorossa agikisat reilun kuukauden tauon jälkeen Janakkalassa, tuomarina kaikilla radoilla Jari Suomalainen. En oo ennen Jarin radoilla ollu mutta tiesin että juosta niillä saa ja eipä ollu tää päivä poikkeus. 

Kisat alotettiin hyppärillä ja siitä sai esimakua kattomalla medien menoo ja perin haastava kohta oli kun oli kaks takaakiertoo peräkkäin sitten edestä vienti takaakierrolle, ryssäsin just tässä, ensin jäin vähän eteen ja sitten jälkeen. Hyvä fiilis muuten radalta. Kerrankin kaikki radat videolla kun Salla kuvas meidän radat ja mä kuvasin Sallan radat. 

Hyppäri

http://youtu.be/JUP54xsgXjY

Sitten oli vuorossa agiradat ja niistä ei tienny yhtään mitä odottaa. Eka rima saatiin alas kun menin huuteleen riman päällä ja sitten pituuden jälkeen väli hypylle oli varsin ahdas ja koira näki puomin jalan jota moni väisti. Sallan kaverit irvailee mulle videon alussa :)

Agirata A 

http://youtu.be/_1sfXeL1AzM

Toinen agirata oli kans yhtä vauhdikas kun kaks aiempaakin rataa ja oli kiva tehdä koiran kanssa. Mun tyhmyys kun vedätin A:n alastulolla kun ei olla vielä siinä vaiheessa sen kanssa siitä seuraa hidastelua. Sitten jään pakkovalssin jälkeen seisoskeleen ja myöhästyn seuraavasta paikasta ja tästä seuraa tyhmä kielto. Muuten tosi tyytyväinen rataan. 

Agirata B

http://youtu.be/9H3SxAA82-s

Päivästä jäi hyvä fiilis vaikka nollat ja se pirun tupla jäi vielä saamatta, mutta kyllä se vielä tulee, ens lauantaina uus yritys. 

Eräs aikakausi on päättynyt sillä jäin pois aluevalmennuksesta, ollaanhan sielä jo kaks vuotta oltu. Syynä ei ollu Teron reenit tai Tero vaan porukan kemia mistä on tullu todella huono. Ryhmässä alettiin yhtäkkiä keksiin kokoajan uusia sääntöjä niin että perässä ei enää pysyny ja reenaamisesta tehtiin kirurgin tarkkaa, kuten Tero sano eli jos aikataulu yhtään veny siitä oli nopeesti fb sivuilla älytön valitus. Kuitenkin ryhmään otettiin uusia koirakoita niin että meitä oli siinä kaikkiaan 17 joten kyllähän tommoseen porukkaan mahtuu tilanteita. Reeneissä oli kokoajan paine päällä kun yritettiin pysyä minuutilleen aikataulussa ja se alko näkyyn porukan väleissä ja siinä, että mukava rento tunnelma, joka oli sillon kun porukkaan menin, oli kadonnut. Ite huomasin että välillä kaiken tän takia olin epäreilu mun koiralle ja kiukuttelin sille reeneissä asioista jotka ei ollu koiran vika vaan huonosta ryhmähengestä tullu paine. En halua kuitenkaan saattaa nuorta hyvää koiraani tommoseen tilanteeseen että kiukuttelen sille turhasta, kun toi juttu ei oo koiran vika. Koirani on kuitenkin agissa varsin herkkä ja jos moista toimintaa jatkaisin saisin sen innon ja halun tapettua tässä lajissa ja en halua olla tyhmä koiraani kohtaan niin me käydään vaan sellasissa reeneissä missä meidän molempien on hyvä olla. 

Rallytokon avoimen korkkaus

Tänään mentiin Rallytassujen järjestämään rallytokokokeeseen. Avoimen luokan eka koe edessä, tuomarina Minna Hillebrand. 

Lähdettiin vasta kolmanneks viimesenä joten oli aikaa valmistua vaikka yllättävän nopeesti rata meni. 

Toisena tehtävänä oli hyppy ja se oli tokohyppy millä me ei olla koskaan tehty, ollaan reenattu vaan agihypyllä. Kaikesta huolimatta hyppy meni hyvin, seuruuseen tulossa hieman vino siitä -1p. Koira oli hyvin kuulolla ja päätin tehdä kaikki stoppien pysähdykset oikeen kunnolla ettei jää epäselväks pysähdyttiinkö vai ei, sillä tässä luokassa näitä seurataan jo tarkemmin kertoi tuomari. Myös jaloilla ei saa antaa mitään apuja kun alokkaassa saa antaa apuaskelia, torso saa pyöriä mutta jalat pitää olla paikallaan. 

Ns saksalainen käännös eli koira kiertää takaa oikeelle ja ite käännytään vasemmalle annoin käsiavun kun tää tökki ennen suoritusta niin Trip otti sen irrottavana käskynä ja kiersi kyltin mitä ei saa tehdä ja kun en uusinu niin -10p tästä napsahti. 

Muuten todella hienoo tekemistä ja tuloksena 89 pistettä joten eka kiinnitys koulariin saatiin. Seuraava koe onkin jo kahden viikon päästä ja se on oman seuran koe.  

Tuomarin kommenttina: Aktiivinen koira, joka selkeästi haluaisi kulkea nopeammin :) Meidän aika oli luokan toisiks nopein 1,48,72 ja silti koira tahtois mennä vielä lujempaa :) Tässä lajissa en lähde siihen mukaan sillä ihan ekassa kokeessa tehtiin nopee rata ja sen seurauksena mä tein huolimattomuusvirheitä joten ei niitä. 

Hyvin mun jalka on kestäny, tällä viikolla käyty jo kahdet ohjatut agireenit. Aksassa täytyy vielä laittaa jalkaan pehmustetta ettei kenkä paina ja vaikuta sitä kautta mun menoon vaikka kyllähän se vielä takaraivossa muistuttaa. 

Agi ja toko reeniä

Mentiin tänään kävellen hallille, meillähän on sinne noin kahden kilometrin matka joten hyvä lämmittely ja jähdyttely tulee hoidettua samalla. Ja onneks en lähteny autolla sillä hallin pihaa ei olla aurattu koko viikonloppuna joten sielä riitti lunta. 

Ensin otettiin aksaa, lähdin varovasti liikkeelle keinusta ja mitään varomista ei enää oo vaan koira tulee keinun reippaasti loppuun asti. Sitten mukaan kepit ja lopulta juoksin pientä rataa ja jalka tuntu varsin hyvältä. Tuli reenattua sivuirtoomista ja suoran putken jälkeen menoo hypylle ihan omatoimisesti. Koira oli onneissaan kun pääsi tauon jälkeen reenaan agia. En koskenu hyppyjen korkeuteen ja se oli ihan hyvä että sielä oli medi ja maksikorkeutta sekasin. 

Sitten tehtiin tottista ja hinkatiin taas seuraamista ja seuraamiskäkskyn jälkeen tulevia tapahtumia. Naksulla ja namilla saa oikeeta tekemistä hyvin vahvistettua. Välillä jopa imutin namilla pään oikeeta paikkaa. Tehtiin myös z:n seuraamiseen lähtemistä eli että tulee nätisti oikeelle paikalle. 

Otettiin hiukan myös rally juttuja sillä koe on ens viikonloppuna. 

Mulla unohtu lelu kotiin mutta onneks koira palkkautuu millä vaan. Repun pohjalla oli heijastinliivi ja siihen oli hyvä ottaa koiraa kiinni ja tää lelu oli Tripin mieleen. 

Luoksetulossa oli kauheeta nihkeyttä mutta kun liivi tuli palkaks niin johan tuli hommaan vauhtia ja koiran luoksetuloon uus ilme :)

Oli tosi hyvät reenit ja molemmat oltiin tän jälkeen hyvällä fiiliksellä, lisää tämmösiä reenejä. 

Vuosi 2014 pakettiin

Viime vuonna sain kokee uskomattoman hienoja kokemuksia Tripin kanssa niin kisakentillä, reeneissä kun normiarjessa. Pieni koira on mahtava ja sen kanssa on hieno touhuta kun se on aina täysillä mukana mikä tsemppaa myös mua. 

Lajeittain pientä yhteenvetoo:

Agility

Trip nousi kolmosiin Seinäjoella loppiaisena voitolla, siitä alko matka isojenpoikien luokassa. SM-kisoista en ottanu mitään painetta sillä koira on vasta kaks ja mulla on vielä paljon opeteltavaa sen ohjaamisessa. Mutta meille kävikin niin että saatiin nollat kasaan 1,5 kk aikana joten kyllähän sitä sitten kisoihin osallistuttiin vielä kun ne oli Tampereella. Kisoista saatiin kokemusta sillä joukkueradalla yks hyppy väärinpäin ja yksilöradalla myös yhden hypyn missaus, no saatiin hyvää kokemusta. 

Toukokuussa täräytettiin myös voitto ja ensimmäinen agiserti oli totta! 

Näin saatiin tulokset kasaan karsintoihin mutta mun auto tarvi tuolloin remonttia ja kaveri kun teki mulle oharit ton reissun tiimoilta niin Rovaniemi jäi kokematta. 

Syksyllä eli lokakuussa saatiin vielä ensimmäinen hyppyserti joten molemmat valiokellot käy ja ens vuonna pitää sitten napata ne loput sertit vaikka ei painetta asiasta. 

Toko

Maaliskuussa saatiin kolmas evl1 tulos joten päästiin heti alkuvuodesta juhliin mun ihan ekaa TVA koiraa!! 

Marika ja Kimmo muisti meitä hienolla taululla tästä saavutuksesta!

Kun oli tulokset kasassa ja vielä ihan hyvällä keskiarvolla niin me saatiin paikka SM-kisoihin jotka oli Porissa. Päivä oli kuuma mutta se ei onneks näy Tripin suorituksissa ja lähellä oli lampi minne pääsi uittaan. 

Meillä meni kisa varsin hyvin saatiin 1-tulos pistein 270. Räsäsen Riitta oli epäreilu meille ruudun arvostelussa kun anto 5,5 kun koira oli muka liian lähellä etureunaa. Kun olisin tajunnu olisin pyytäny näyttään sääntökirjasta kohdan missä määritellään että koiran pitää olla keskellä tai takana, tähän kaatu paikka finaalissa, no elämä on. 

Muuten ei kisattu montaa kertaa, sillä tehtiin kaikkee muuta. 

Paimennus

Alkuvuodesta käytiin satunnaisesti Somerolla lampailla. Kesällä Kaislalle tuli lampaat Saarikylään Kangasalle ja sielä käytiin suunnilleen joka toinen viikko. Kesän aikana koettiin monta valaistumiseen hetkeä paimennuksen saralla. Yhtäkkiä loppukesästä Tripille avautu pidemmät hakukaaret ja se oli mulle onnen hetki. 

Meillä oli koirat välillä vähän vallattomia pellolla sillä Wool saatto ensin lähtee ite kuljetteleen lampaita pellolla ja ajan kans Trip rohkastu ja teki samaa. Tän sille sallin sillä ajoittain se on pellolla liiankin kuuliainen joten pieni vallattomuus on jees kun se tapahtuu järkevissä rajoissa. Meidän pojat jopa teki niin että toinen ensi otti lampaat ja sitten toinen kävi nappaan ne toiselta ja tätä rallia tapahtu ihan sulassa sovussa :)

Viimesellä kertaa rakennettiin pellolle ykkösen rata ilman häkkiä ja Kaisla halus asiaan vähän haastetta ja teki ainakin puolet kapeammat portit kuin kisoissa. Hienosti saatiin tehtyä haku 70 metristä ja täysin suora nosto ja meillä oli enemmän lampaita kun kisatilanteessa kun kukaan rouvista ei suostunu jäämään kotiin, joten ahtaat portit tuotti hiukan ongelmia. Olikohan että parhaillaan vaan kaks seittemästä jäi menemättä porteista joten hyvin selvittiin. Oli kiva ajaa oikee rataa. 

Loppuvuonna käytiin Somerolla ja reenattiin sisällä missä päästiin tekeen irrotusta seinästä ja koiran ohjausta paikallaan seisten. Päästiin myös tekeen avohäkkiä ja hitsi häkitys oli vaikeeta kun mun piti vaan seistä paikallaan. Virpi sitten totes että ens kesänä meidän pitäis kisata... Ensin tarvii käydä jossain kisoissa töissä sillä oon toissakesänä ollu viimeks paimennuskisoissa töissä. 

Vuoden viimesellä pentupäivillä päästiin tekeen pellolle hakureeniä ja sain Karilta ja Peteltä taas ison kasan hyviä neuvoja. Kiva vuosi tän lajin kanssa ja taas ymmärrän paimennusta pikkusen lisää. 

Rallytoko

Ihan uutena alettiin reenaan kesällä seurakavereiden kanssa rallytokoo ja se oli hauskaa. Ja se mikä siinä on hyvä kun niitä kylttejä on tosi paljon niin Trip ei ehdi kyttään niitä kun kokoajan tapahtuu jotain. 

Ekat kisat rykästiin Seinäjoella missä oli kaks alokkaan rataa. Ekalla radalla hätäilin ja saatiin tyhmiä pistemenetyksiä olikohan tulos 78p mutta vielä hyväksytty. Seuraavalla radalla olin tarkempi ja meillä menikin hyvin saatiin 100 pistettä ja oltiin toisia, sillä oltiin hiukan hitaampia kuin voittajat. 

Viimenen koe olikin tässä lähellä Rallytassujen koe missä saatiin 80p ja koulari RTK1!

Tähän lajiin innostuu ihme kyllä ja pariin kokeeseen jo tammikuulle ilmottauduttu. 

Marraskuussa tuli vuosi täyteen Leon lähdöstä ja vieläkin sitä höhlää mudia kaipaa. Mutta miks ei omaa kaveriaan kaipais, hieno koira oli, harmi että sairastu niin nuorena. Tripistä näkee että se kaipaa kaveria ja on mahdollisuus että ehkä keväällä sellanen meille saattaa tulla, mutta ei nuolasta vielä kun kaikki on niin alussa.