Tuntuu että meillä tapahtuu niin paljon kaikkia juttuja, että tää blogi ei perässä pysy =)
Viime perjantaina (3.5.) meillä oli alueellisen reenit Takkujen kentällä. Oltiin viimsessä porukassa eli alotettiin klo 18 reenaaminen, keli oli kiva aurinko paisto mutta oli aika kauhee tuuli odotellessa sormet meinas jäätyä.
Rata oli varsin haastava ja siinä oli sellasia kohtia missä sai miettiä että miten sen oikeen suorittaa. Alussa oli heti esteet 1-3 sillä oli kaks hyppyä suoraan sitten niisto putken edessä ja sen jälkeen heitto putkeen. Ensin testaisin sitä ihmisnuolella, mutta jostain syystä tuli vähän rimoja alas vaikka lähdin jarrun jälkeen hyvin alta karkuun eli edessä en ollu, mutta olikohan syynä sitten koiran kiire? Sitten menin niistossa tyrkkiin käsieni kanssa ja sain koiran singottua putkeen niiston sijaan. Kunhan maltoin ohjata vain oikeella kädellä niin saatiin siisti niisto ja lähetys putkeen. Trippiinhän voi luottaa että kun sille merkkaa hypyn se ottaa sen vaikka mä olisin jo missä asti. Putken jälkeen oli pituus kohti ei mitään ja sitten takaakierto jossa olin ihan varma etten ikinä ehdi merkkaan takaakiertoo.
Pituutta piti ensin palkata erikseen että osaa ottaa sen kun on tyhjää päin ja muutama toisto selvitti koiralle mitä pitää tehdä. Ihme ja kumma kun otettiin alusta niin ehdin merkkaan hienosti sen takaakierron, tossa pelastus on se että voi jättää sen niistoon ja lähtee ite karkuun.
Sitten olikin kolme hyppyä kepit ja kahdesta rinnakkaisesta putkesta se taaimmainen. Hienosti voi leijeröidä putken kepeillä ja jättää koiran pujotteleen ja ite voi keskittyä putken jälkeen tehtävään persjättöön. Koira lukee niin hienosti kaukaa ohjausta kun katse vaan pysyy putken päässä että ei ees tarvi miettiä että meniskö se sinne vai ei. Ensin tuli alas putken jälkeinen hyppy, mutta koira tuli siihen niin vinossa kulmassa että otti sen sillä alas. Kun tehtiin kokoominen ja pieni törkkäys hypylle niin hienosti meni ja kun seuraavana oli takaakierto niin mun ei tarvi olla lähellä takaakiertoo, kiitos Harrin, vaan se lähtee kauempaa lähetyksellä taakse ja mä ehdin tekeen päällejuoksun.
Puomin jälkeen persjättö-veto meinas aiheuttaa mulle hankaluuksia mutta siitäkin toiston jälkeen selvittiin.
Reenit oli tosi hyvät ja taas opittiin kovasti asioita. Se mikä oli hassua oli että Trip hilseili kovasti kentällä, ilmeisesti tää johtu siitä että pitkästä aikaa reenattiin ulkona niin se varmaan jännitti. Kuitenkaan toi jännitys ei näkyny tekemisessä millään tavalla.
Ollaan otettu nyt useena päivänä tunnaria pihassa, aiheuttaen naapureille ihmetystä, mutta kun ollaan taas ilmottauduttu kokeeseen niin tässä tarvii saada se vieraiden maistelu loppuun. Hyvää edistystä on tapahtunut ja homma rupee toimiin.
Lenkillä ollaan reenattu istumista ja hidasta seuraamista ja seuraamisessa eilen paikka oli jo todella mahtava eikä seilaamista tapahtu. Viime kokeessahan se vähän seilas kun hidas osuus oli tosi pitkä, mutta käpy palkalla homma on saatu toimiin. Tehdään myös luoksetuloja ja nyt hassusti Trip on alkanu ennakoimaan maahanmenoo eikä ekaa seisomista =) Kyllä toi koira aina kaikkee keksii että itellä pysyy mieli virkeenä. No tässä on onneks aikaa reenailla vielä reilusti ennen seuraavaa koetta ja tän viikon pystyn reenaan hyvin kun oon vielä kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti