Edellisenä yönä näin unta että radat kisoissa oli niin että koiraa piti kuljettaa korttelin verran ennenkö löyty seuraava este, mä kirosin ja huusin rataan tutustumisessa että en opi rataa ikinä. Onneks Jyväskylässä esteet oli hallissa sisällä eikä tarvinnu kiertää kortteleita :)
Ekana alotettiin hyppärillä ja se menikin radan loppupuolelle tosi hienosti kunnes huusin koiralle hypyn päällä ja naps rima alas... Jos jossittelisin niin siihen meni hyppyserti sillä meidän aika oli parempi kuin kakkosen joka sertin sai.
Sitten kaks aksarataa ja ekalla radalla ennen rataa koira kierrätti kierrokset taas mun huomaamatta sfääreihin mikä sitten kuulu ja näky radalla. Jollain tapaa mentiin rata kuitenkin läpi vaikka loppuradasta koira nappas kepit puomin sijaan kun en käyny hakeen sitä putken päästä.
Viimeselle radalle otin sitten koiran haltuun varsin tiiviisti ja sen mieliala oli erilainen kun edellisellä. Haltuunotolla oli vaan nyt sellanen vaikutus että koira ohjautu liian hyvin eikä ottanu esteitä kuten normaalisti vaan taittu valssiin ennen hyppyä nro 8 kun oli sitä mieltä että kun käännyt vasten niin kääntyä pitää. En antanu koiran jatkaa yhtään pidemmälle tässä mielentilassa vaan tultiin radalta pois.
Kuitenkin mikä oli hyvää oli se että Trip leikki mun kanssa normaalisti radan jälkeen eikä ottanu itteensä vaikka homma jäi kesken.
Eipä siis tuloksilla juhlittu ja tuplan metsästys senkun jatkuu.
Onneks kuitenkin sain hyviä uutisia penturintamalta - vihdoin!
Sunnuntaina oli rallyreenit ja Oilin koulutuksen mukaisesti vaatimustasoo nostettiin ja yhtään vinkumista ja sinkoilua en sietänyt. Ensin koira oli vähän ihmeissään tiukasta kurista mutta tsemppas todella hienosti ja teki mageesti töitä eikä ottanu nokkaansa vaikka aika natsikuri oli päällä. Kyllä Trip osaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti