lauantai 9. marraskuuta 2013

Parasta terapiaa ikinä



En voi kyllä tarpeeks hehkuttaa miten hienoo on että oon saanu niin hienon koiran kuin Trip! Se tunne kun oikeesti koira sopii käteen kuin hanska ja molemmat haluaa tehdä toisilleen täysillä töitä ja auttaa toinen toistaan parhaaseen suoritukseen yhdessä. Se tunne on vaan ite koettava jos mahdollista niin ymmärtää mistä puhun. 

Torstaina oli taas Harrin agireenit ja se mies osaa tehdä haastavia ratoja mutta kivoja sellasia. Torstain rata näytti paperilla pahemmalta kun miten kiva se oli sitten koiran kanssa juostessa. Kuvasta voi jokainen päätellä itte millaiselta rata vaikuttaa:


Radassa on haastavaa että välillä on pidempiä välejä ja välillä taas tiukempaa tekemistä. Tällä radalla tuli Tripille ensimmäinen haavan aiheuttanut haaveri kun tuli muurille ja lähti kääntöön liiankin hyvin ja siitä syystä poski otti kosketusta muurin pystypalikkaan ja pala pois silmän alta. 


Onneks vaan pintanaarmu joka jo paranee kovaa vauhtia. Ja se mikä parasta että koira ensin vähän jännitti osumaa mutta unohti sen heti lelun saatuaan. Ja tehtiin onnistuneita jaakotuskäännöksiä tähän kohtaan joten ei jääny ongelmaa osumasta. 

Kun koko radan pääsi rykäseen parilla virheellä läpi niin taas tiesi juosseensa. Nää reenit on aina hyviä henkireikä työviikkoon, sillä just nyt on töissä ihan liikaa hommia joten kunnon fyysinen rääkki nollaa hyvin kropan ja pään. Vielä kun hallilla on hyvää porukkaa reenaamassa niin enempää ei voi ihminen harrastukseltaan toivoa. Tästä jatketaan sunnuntain kisoihin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti